Kuntoutus

Pannutuksen jälkeiset viikot oli yhtä vuoristorataa. Konapaikan ja MM-kisaunelman riistäminen sattui paljon enemmän kuin itse lantion murtuminen. Jotenkin vaan sitä ei saanut sisäistettyä mitä ihmeessä pääsi tapahtumaan. Onnettomuudessa kipu oli kuitenkin melko lyhytkestoinen tuska ja kun jalan kanssa pääsi lepoon niin eihän se kovasti särkenyt. Kaikki asfaltti-ihottumakin oli minimaalista. Konatuska oli kuitenkin todellinen ja pahin. 

Laitoimme anomuksen Ironman-organisaatiolle ja kaikki päättyikin loppujen lopuksi onnellisesti. Ironman siirsi osallistumiseni 2018 kisoihin kaikkien epätodennäköisyyksien jälkeen, Anything is possible. Jäljellä jäi kuitenkin murtunut lantio ja sen kuntoutus. Olin jollakin tasolla työkykyinen, koska vain vasen jalka oli pois pelistä ja kaiken lisäksi liikkuminen onnistui automaattivaihteisella autolla. Ilman mahdollisuutta käydä töissä olisin kyllä tullut hulluksi.

Alkuun 2 viikkoa täysin iisisti ja sohvalla kirjoja lueskellen. Röntgenkuvat kontrollissa (2vko) ja kaikki hyvin. Luut paikoillaan. 3 1/2 viikon jälkeen menin ensimmäisen kerran veteen – testi uinti ja vesijuoksua. Siitä pikkuhiljaa määrien nostoa aina lantion reaktioita kuunnellen.  Rutiiniksi on tullut pikkuhiljaa 5-6 kertaa viikossa uinti ja päälle vesijuoksua. Mummojen hajuvedellä kyllästämä uimahallin vesi tympi heti ekasta askeleesta. 

Olen kuitenkin päättänyt tehdä yhtä pieteetillä kuntoutukseni, kuten aina olen treenitkin tehnyt. Silmät kiinni ja hoidetaan pakollinen vesijuoksu pois. Kuulokkeet korville ja Metallica soimaan! Uintia vedin alkuun kokonaan ilman jalkoja (jalkoja sivova pullari) ja siitä pikkuhiljaa kevyeeseen potkuun. Nyt tietenkin uinti luistaa kun määrää tulee, mutta todella haastava sillä on pitää millään tasolla IM kondista vaan kyllä Training Peaksin käppyrä on jo valahtanyt vime vuoden joulukuun tasalle.

Kyllä Konan kisaa oli tällä kertaa erilaista katsella. Oma tiketti onnekkaasti taskussa ja kaveri Pekka tulessa siellä. Nyt on rata tsekattu uusin silmin streamilta ja Pekan kertomuksista.

Kuntoutus jakso on kuitenkin pitkä ja muutamalla vesijuoksulla tästä ei kyllä selviä. 6 viikkoa tapahtuneesta sain luvan kokeilla treinerillä ajoa kun pääsin kepeistä ja sain luvan kävellä. Voi luoja mitä numeroita Garmin mulle näytti. 6 viikkoa jalan raahaamista perässä oli tehnyt tehtävänsä. Ei mitään voimaa ja balanssi 40%-60%. Ainoa asia mikä hymyilytti oli kun sai ekaa kertaa pitkästä aikaa hikoilla, melkein kyynel tuli silmään. Muutama traineri ja murtumahan siitä kipeytyi. Takaisin veteen. Tässä ei ole oikotietä ja olen nyt ottanut tavoitteeksi vuoden vaihteessa päästä treenaamaan ja alkuun hiihdolla juoksun sijaan.

Ensi vuonna kausi alkaa selkeästi myöhemmin kuin aikaisemmin. Luottoa kyllä löytyy, että pääsee vanhaan iskuun. Maaliskuussa tarkoituksena on tehdä peruskuntoa Calpessa, Espanjassa. Kisakausi alkanee vasta kesäkuussa. IM Lahti on hyvä maali olla täydessä voimassa!