Onni onnettomuudessa

Viikko kisaan, kevyt jalka – 5 kilsaa ja pääsee mökin terassille juhannusaatonaaton uusille perunoille! Tuttu tie , harmittavan surkeassa kunnossa asfaltti. Tutka piippaa, vedän lähelle reunaa.  Samassa auton kylki viistää olkapäätä ja sitten tömähtää asuntovaunun kylki selkään.

 

Seuraavat muistikuvat ovat ojan pohjalla, kun alkaa ihmisiä tulla auttamaan. Ilmat pihalla ja koko keho ihan turtana iskusta. Hirveä huoli näkyy kasvoista ympärillä, olenko kunnossa? Vastaan: ’joku ajo mun yli´! Hetken, muutaman minuutin, haukon ja keräilen itseäni, nousen ojasta ja helpotus valtaa auttajat. Itsellä sillä hetkellä kun osui oli mielessä, että huominen treeni jää välistä. Totean noustessani itselleni, että kesän suunnitelmat taisi juuri muuttua. Joka paikkaan sattuu ja asfaltti-ihottumaa näyttää olevan yllin kyllin. Pyörä lepää metsässä toisella puolella tietä 25metrin päässä osumasta.

 

Edellinen viikonloppu oli ollut yhtä urheilujuhlaa. SM-tempossa Vantaalla pyörä ja mies oli hyvässä iskussa kovassa tuulessa ja kuumuudessa käydyssä kisassa. Elitessä tuli sija 4. ja fiilis katossa! Seuravana päivänä Pirkkalan triathlonissa kävin testaamassa triathlonkuntoa Lahtea varten. Meno oli kaikin puolin kevyttä ja tuli Yleisen sarjan voitto ensi kertaa uralla, vaikka kyläkisa olikin. Hyviä kisakumppaneita oli roppakaupalla viivalla. 

 

Palautuminen oli erinomaista ja viikolla laadukkaat IM70.3 treenit kuumuudessa ja kaikki alkoi olla valmista kisaan, jota oli niin pitkään ja hartaasti odotettu. Kaikki huiput viivalla ja kunnon megatapahtuma luvassa.

 

Mutta kaikki tämä vaihtuikin suureksi pettymykseksi urheilullisesti. Toisaalta helpotukseksi kun sairaalassa todettiin, ettei ihmeen kaupalla ollut murtumia tullut. Osumahetkellä mittarissa oli 42km/h ja vammojen perusteella selkä ja kylki edellä on isoin osuma tullut asfalttiin. Pää ja työkaluni eli kädet/olkapää olivat säilyneet vammoitta ja olin tämmöisen tärskyn jälkeen hengissä! Ruhjeita, asfaltti-ihottumaa ja kipua toki riittää ympäri kehoa, mutta niistä ihminen paranee. Eli mieletön onni epäonnessa. 

 

Tämä oli tragedia minulle ja perheelleni, aina hieman pelätty kunnon kolari oli sattunut. Tämä oli myöskin tragedia kuskille, joka päälleni ajoi. Tilanne ei ollut tahallinen vaan enemmänkin arviointivirhe ja huolimattomuus.  Oli syy mikä vaan, niin tämä tapahtuma seuraa molempien elämän läpi. Toivon, että tämä opettaa ja kasvattaa molempia osapuolia ja voimme tämän kanssa elää. Löin jo onnettomuuspaikalla kuskin kanssa kättä ja sovittiin, että asiassa ei ole henkilökohtaista ja antaa asioiden olla asiota. Kuski oli valmis ottamaan seuraamukset nöyrästi vastaan. 

 

Henkinen lommo on syvä ja toivon, että pääsen urheilun pariin sillä samalla sydämellä kuin aikaisemmin mahdollisimman pian. Edessä siintää kuitenkin lokakuussa Kona, jonne tässä on pitkään tehty töitä.

 

Konalla haluaisin olla ELÄMÄNI kunnossa!

Kuva Ville Kaskivirta