Kauden kolmas setti Espanjaan ja nyt perinteisellä poppoolla. Suuntana Girona Barcelonan pohjoispuolella – paikka, joka vilisee ammattipyöräilijöitä. Hotelli aivan Gironan ytimessä ja heti kun saavuimme teki kaupunki vaikutuksen. Rikasta ja siistiä mestaa tämä Katalonia!
Sääennusteet lupaili sateita jonkin verran ja mietimme jopa vaihtaa kokonaan se takia mestaa. Todettiin kuitenkin, että sama rintama vaikuttaa kaikkialle alueella ja Alicanteen asti siirtyminen ei ollut järkevää.
Ekana päivänä aamulla pieneen tihkusateeseen liikkeelle… tunnin ajon jälkeen vettä tuli kuin saavista. Ei auttanut kuin etsiä suojaa, yhden välietapin ja pienen sekoilun jälkeen löysimme hyvän lounasmestan. Tarjoilija toi ystävällisesti pyyhkeet kaikille, laittoi ilmalämpöpumpun täysille ja antoi meidän kuivatella kamamme keskellä ravintolaa ;-). 3 tunnin lounas ja lämmikkeeksi pullo punkkua… ja taivas lähti kirkastumaan. Fillarit alle ja ajelemaan. Lenkki vedettiin Gironasta itään ja siellä nousut melko maltillisia. Tiet hyväkuntoisia ja liikenne rauhallista. Hyviä tasamaapätkiä, joissa pääsi luukuttamaan hienosti! Viimeisessä päivän nousussa takakumi poksahti, mutta litkut piti ainakin 6 bar ilmaa ja matka jatkui helposti. Tuubi tottakai vaihtoon hotellilla.
Kakkospäivän kohteeksi otimme Rocacorban, alueen kuuluisimman nousun. Banyoelesiin eka, karttasekoilu aihetti Rikulle pienet pannut, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä! Sitten kohti nousua ja painetta pedaaliin. Raastava jyrkkä nousu… asfaltti paikoin melko karkeata ja tosi jyrkkiä pätkiä. Vaikea löytää ihan huippurytmiä. Teemu paineli uskollisesti vierellä, kunnes 200 nousumetriä ennen tuli heikko hetki, niin ammuin irti ja vedin täysillä ylös! Maisema ja mäki palkitsi – maineen arvoinen!
Sadetta taas luvassa iltapäiväksi ja pikkuhiljaa kohti Gironaa, jossa kevyt sakkonousu ja pieni juoksulenkki päälle.
Kolmos päivä suuntana lounas ja siellä luvassa hienoa kevyttä nousua ja pitkä alamäki joenuomaa pitkin. Jotta päivä ei olisi niin kevyt niin nakattiin yksi penaltynousu (jyrkkä kuin mikä) väliin ja jatkettiin taas menoa. Punkkakarma oli kääntynyt ja tällä reissulla meni taas pari kumia. Kaikki kuitenkin onnellisesti takas vaikkakin vähän pehmeämmillä renkailla. Viimeisissä mäissä sattui ohi painelemaan BMC kisakuski, joka veti all out vetoa 4% mäkeen. Pakko oli kokeilla riittääkö potku ja ohi pääsin hirveellä tykityksellä. Tuli kuitenkin tuima katse ja en saanut luettua putkesta nimeä…
Oheisessa kuvassa suunnitellaan paikallisesten opastuksella seuraavan päivän mäkeä. Ja näin viimeisenä päivänä Mare de deu del MONT.
Pitkä nousu, loiva alku ja sitten kiukkua… todella jyrkkää ja tie karkea ja huonokuntoinen. Kapea tie toi maustetta kun autot yritti ohittaa tai kun auto tuli vastaan. Mielenkiintoisin episodi oli kun jyrkkyyttä oli 14% ja kaksi autoa ajoi vastakkain ja toisen oli pakko peruuttaa. Teemun kanssa tiukkaa vääntöä huipulle taas ja töitä sai tehdä. Loppu 2 km pätkästä oli varoitettu monta kertaa, mutta se ei ollut niin paha kun asfaltti oli ok. Huipulla aivan mahtavat maisemat 360 astetta!
Olipahan mahtavat reitit ja maisemat kaiken kaikkiaan. Teitä ja reittejä löytyy joka ilmansuunnasta ja siirtymät minimaalisia. Ei liikennettä, hyvät perustiet ja raa’at nousut. Mitä muuta fillarilomalta voisi toivoa. Kiitos kaikkille jätkille seurasta!
