Koti » Blogit » Saulin blogi » St. Pölten kisaraportti

St. Pölten kisaraportti

posted in: Saulin blogi
Kisavalmistelut oli haastavat kun Mallorcan leirin jälkeinen polvivamma kiusas ja Duathlonista sain kurkunpääntulehduksen ja jälkitautina sinuiitin. Mallorcan kisa tunnetusti jäi väliin ja edellisellä viikolla maanantaina kuumessa aloin peruttamaan tätäkin. Darby puhui ympäri ja katsottiin tilanne keskiviikkona uudelleen, kisaamaan lähdetään. Juoksu on jäänyt viimeisen kuukauden aikana 33 kilsaan.
Pölten on tuttu kisa, mutta reitti ja vaihtoalueet oli kokenut muutokset, ensimmäinen mäki on toisesta kohtaa ja vähän korkeammalle. Haasteen kisaan toi rankkasade aamulla ja 10 asteinen ilma… vesi oli 18.
Aivan kädet sinisenä juostiin Tatu Kasurisen kanssa lähtökarsinaan ja hypättiin aidan yli melkein keulille, minuutti sen jälkeen oli startti. Uinti tuntui haastavalta, reitti on helppo mutta jotenkin ei ollut iskua päällä. Välijuoksu toiseen järveen tuntui todella raskaalta ja mietinkin että mitähän päivästä tulee. Uinti oli n.32 joka on ihan säädyllinen tälle reitille. 
Vaihtomatkat oli pitkät ja stadionin nurmi oli liukas ja pannutin todella kovaa kyljelleen niin että kypärä vaan tärähti. Nahkeeseen ihoon Gabban vetokin oli kyllä aika setti. Oli kuitenkin niin kylmä, että se päällä oli järki ajaa. Pannuista selvittyä Baanalle jahtaamaan Tatua. Moottoritien alkupätkä lainehti vettä ja vettä tuli… Tatun sain kiinni mäen huippua ennen ja muutama sana ja ohi. Ambulanssia pukkas kun moni oli vetänyt pannuja fillarissa. Ite selvisin ehjin nahoin. Tuuli Tonavan pätkällä oli sivuvastaan ja todellista siirappia. Kaikesta huolimatta wattimittari näytti yli 300 ja porukka harveni. Tokaan mäkeen mennessä Pablo Erat oli liittynyt seuraan ja siinä 360W ylämäessä juteltiin nopeasti kisakuulumiset ja 45 v. kärki oli 20 metrin päässä… eli tajusin, että johdan todennäköisesti meidän nelikymppisten sarjaa. Hyvä setti loppuun asti fillarilla, keskiwatit 301 ja NP 323, eli onnistui ilman kovempaa runttausta. 
T1:llä jalat aivan jäässä ja pieni horkka kylmästä muutenkin. Tossut jalkaan ja menoks, eka kilsa lupas hyvää ja sitten polvi inisi. 5km jälkeen polvi puutui, mutta jalat ei vastannut käskytykseen. 10km jälkeen takareidet oli puolikrampissa ja pienikin vaudin nosto räjäytti pankin. Kuntoa olis ollut, mutta jalat oli toistamieltä.
Arvasin, että oon kärkikahinoissa kun oli melko autioita pyöräilyssä ja kaikki ketä näin oli uberbikereita. 
Itse asiassa mua ei harmita ollenkaan. Kisa oli kovassa kelissa tänään tämmöinen ja ei kannata jossitella, vaikka samoilla wateilla on juostu viime vuonna 8min kovempaa. Juokemattomuus ja edellisen kuukauden treenilevot polven ja flunssan kanssa kostautui.
Kärki ei ole mahottoman kaukana, ehkä joskus…
Kisan jälkeen huomasin pannutuksesta aiheutuneet vammat jalassa ja lonkassa, nukkumisesta ei oikeen tahtonut tulla mitään. Auton palautus Wieniin ei mennyt ihan nappiin vaan sain 1100euron laskun naarmusta auton keulassa mitä en kyllä ollut aiheuttanut. Takas väsyneenä Helsinkiin ja Finnair oli hukannut laukkuni (täynnä märkää kisakampetta)… viikonloppu alkoi olla pikkuhiljaa täydellinen katastrofi!
Loppukruununa kaikelle tälle, jalan haava infektoitui ja nyt toivotaan ettei iske ruusua. Ruusu jos tulee niin kausi on pulkassa. Nyt popsitaan antibiootti, haudotaan puhdistusaineilla ja kädet ristissä!

Leave a Reply