» » » Haute Route Rockies 2017

Haute Route Rockies 2017

posted in: Saulin blogi | 0
Taustaa
Vuosi sitten julkaistiin Amerikan versio Haute Routesta (HR)ja sinne oli pakko päästä! Tarkoituksena oli päästä samalla lomailemaan perheen kanssa länsirannikolle Kaliforniaan kisan jälkeen. Haute Routea (Dolomiiti ja Alpit) takana niin tiesin suunnilleen mihin oli lähdössä. Kaudella on harjoiteltu triathlonia ja HR:llä ei eritystä treeniä tehty.

Boulder

Lensin San Franciscoon ja sieltä Denveriin. Denveristä bussilla Bouderiin. Vastassa olikin todella kuuma keli… mittari yli 35. Boulder sijaitsee Suurella tasangolla aivan Kalliovuorten laidalla 1500 metrin korkeudessa. Hassuna sattumana lentokoneessa tapasin sattumalta lajin legendan Graig ‘Crowie’ Alexanderin, joka oli mainos reissulle menossa Boulderiin. Muutama sana legendan kanssa, tuntui heti tietävän Lahden IM kisankin! Saavuin keskiviikkona ja kisa oli starttaamassa juhannuspäivänä eli lauantaina.
Pyörä kasassa ja aamulla jalkoja avaamaan legendaariseen Magnolia Driven nousuun. Aikanaan kun coachini Darby Thomas asui täällä 18 vuotiaana pyöräilijän alkuna hän paukutti ensimmäisenä tähän mäkeen ja sai siitä elinikäisen muiston! Niin sain minäkin, 35 astetta hellettä 6km 13-18% nousua on kovempi setti mitä lyhyellä urallani olen tehnyt. Huipulla tie muuttuu hiekkatieksi ja jatkuu vielä kevyempänä nousuna. Nyt kävin testaamassa sen ja todella makeeta ajettavaa.

Fillari oli saanut osumaa lentokoneessa ja paikallinen fillariverstas hoiti homman. Totesin, että taidan olla fillaritaivaassa! 

Seuraavana päivänä saapuikin loppu suomalaisjengistä, joista itseasiassa tunsin vain Antin ja muut 3 olikin uusi tuttavuuksia. Samantien totuttelu lenkkiä ja samalla tehtiin ilmottautumiset ja käytiin haistelemassa kisatunnelmaa.

Iltapäivällä kävellessä Starbucksiin lenteli liikenneympyrän yläpuolella kolme Amerin kotkaa, komeaa! Kaiken kaikkiaan Boulder oli siisti opiskelija ja urheilukaupunki, täällä olisi unelma treenata pidempi jakso.

Stage 1 Boulder – Boulder


“What a day” 🇺🇸jenkkihymnin saattaessa matkaan oli vähän perhosia vatsassa… Sunshine Canyoniin hyökkäys samantien, luvassa 28km nousu josta puolet soratietä. Jalat tuntui hyvältä ja 320w pitäminen oli helppoa. Sorantien kohdalla iski vähän epäusko, voiko tällaista tietä ajaa? Penkistä pakko kun putkelta sutii… 14% soratie on melko haastava! Huipulta highwaylle, joka oli 3% laskua, pelotonissa oli 8 kuskia ja kaikki ajoi täysiä. 78,4km/h oli huiput ja välillä mutkaan tultiin 70… pelotti mutta ihan hyvällä tavalla. Loppu tasamaa oli hiekkatietä, jota vedettiin ihan miljoona lasissa! 600W oli välillä pakko pitää vaikka ei ollut edes keulilla, mut olihan fiilis tykittää…. sora vaan pöllys! Loppusija päivälle 46/420 eli paras koskaan näissä karkeloissa! 

Stage 2 Boulder – Winter Park

Aamun sarastuksessa Magnolia drive 320w, viime kerrasta viisastuneena rauhallisella alulla. Nousun lopulla tie muuttuu taas soratieksi ja samalla huomasin olevani samojen jätkien kanssa ajossa kuin eilenkin. Kovaa sorarallia taas ja kovia alamäkiä ja uusi enkka 86,4km/h ja keskellä pelotonia😂. Koko päivä ajeltiin noin 2800m korkeudessa ja loppunousu Berthoud Pass nousi 3450 metriin kyllähän siinä tehot hyytyivät… Upea päivä Coloradon maisemissa päättyi Winter Parkiin, joka aivan täynnä maastopyöräilijöitä. Sijoitus 65 oli raskaalle päivälle ok.

Stage 3 Winter Park – Avon


Tänään oli kovaa Pelotonsettiä jossa taistelin rintarinnan Cyclocrossin kolminkertaisen US national championin ja MM pronssimitalistin Tim Johnsonin kanssa ja TT maailmanmestari Emma Pooleyn peesissä. Ensimmäisellä ajanotolla olin 15, koska kirissä en uskaltanut ottaa isoja riskejä, voittokin olisi ollut mahdollinen….

Uskomatonta fillariunelmaa. Rocky mountain antaa parastaan, keli hellii ja seura on todella hienoa! Tänään sijoitus 54. Avonissa oli järven rannassa järjestetty lounas ja Suomi poika kävi tietenkin vilvoittelemassa uimalla.



Stage 4 Avon – Avon 

“Vapaa-päivä” oli tänään helpohko nousu tai nousut kun oli 2km alamäki välissä. Teoriassa kyllä, mutta watteja piti laittaa, sija tänään 55. Hienoa maisemaa Beaver Creekiin alas tullessa. 

Stage 5. Avon – Snowmass Village. 

Tänään oli luvassa korkeutta kaikilla mausteilla. 164km stagen loppuhuipennuksena Independence pass joka nousee 3687 metriin, nousu on 27km pitkä. Tänään toimi jalat hyvin, loppunousuun vedin kovassa porukassa ja ei meinannut millään pysyä, mutta taistelin kaikkeni niin moni mukin ja se johti pariin kolariin ja ainakin yksi solisluu meni.  Tiesin, että jos tästä jää niin huonosti käy.  Siitä huolimatta loppunousu kuitenkin todella onnistuneesti! Jälleen kerran aivan huikeaa fillariunelmaa❤️. Ekaa kertaa fillarikisassa lääkärintarkastus ennen vikaa laskua (kaikille pakollinen ennen laskua Independence passilta. Katottiin, että korkeus ei ollut vienyt järkeä!

Stage 6. Snowmass Village – Crested Butte

Hurjemmaksi vaan menee! Päivä alkoi soralaskuilla jotka oli lähes mahdoton ajaa ilman punkkaa alas, edestä ainakin 20 flättiä tien sivuun, itse selvisin ehjin nahoin. Päivän ekaan nousuun ja sitä edeltävään fauls flättiin lähdin kärkipelotonissa, hurjaa vauhtia ja yksi crash, jonka kerkesin väistää. Ylhäällä tipuin porukasta kun kävin täyttämässä pullot, alamäessa koko kisan kakkonen otti mut kiinni ja 4 porukassa lyötiin miljoonaa, että saatiin seuraavat kiinni. Tulitikkuja paloi, mutta se oli sen arvoista. Sen jälkeen 37km hiekkanousu 3000 metriin (Kebler pass). Sora imi voimia ja olihan elämäni tiukin stage! Onnistunut kaikesta huolimatta ja sijalle 59! Vikassa kuvassa Coloradon kovin viiskymppinen John Woodson, aikalailla ajeltu samassa ryhmässä joka päivä, tuntee kaikki mestat ja mäet!

Stage 7  Colorado Springs

Aamu alkoi bussi sekoilulla, kun meidät piti kuljettaa starttipaikalla. Kaiken sen jälkeen Haute Routen organisaatio sai kuitenkin Stagen kasaan ja päästiin vähän lyhennettynä ajamaan vika päivä. Huikea poliisi saattue hoiti tien avaukset ja valtiomiestyyliin ajeltiin kaupungin läpi, kunnes vapaa vauhti alkoi. Täyttä tykitystä ja jalat tyhjiksi, vika ajanoton keskiwatit lähes 400W ja sijoitus 32. Hieno lopetus koko kisalle ja oluet maalissa. Tunteet purkautui ja fiilis oli mahtava. Illalla vielä palkintojenjako ja iltajuhla!
Aivan huikea reissu Coloradossa, suuret tiet, kuumuus, hiekka ja korkeus teki tästä ainutlaatuisen kokemuksen. Ystäviä tuli taas ympäri maailman, paras ystävä on se joka ei irtoa peesistä vaikka kuinka polkee 😉 Race Across America, vanhoja pro kuskeja ja Ironmanejä – kovia jätkiä!

Loppusijoitus oli 51/400, joka on aikaisempiin parikymmentä sijaa parempi. Kyllä kulki ja kyllä oli hauskaa!


Loppuhuipennuksena kisan jälkeisenä päivänä lipsahti recovery lenkki stage 8:n puolelle… kipusin Pikes Peakille 31km ja 2000 nousua, 4302 metriin. Kaikkien aikojen komeimmat näkymät!










Leave a Reply