Ironman 70.3 Lahti – uskomaton voitto!

Lahden Ironman kisa oli minulle kesän päätapahtuma johon käytännössä oli tarkoitus ajoittaa kunto  ennen valmistautumista Konalle.

Lahden kisaan valmistauduttiin todella huolella. Mallorcan leiristä lähtien oli tavoitewatit ja taktiikat päivittäin mielessä. SKB:läisten ja Teron kanssa treenattiin ja kisattiin, oli aika hyvä näkemys mitä tuleman piti. Reitti käytiin kiertämässä etukäteen kahteen otteeseen fillarilla ja samalla vähän myös juoksureittiäkin. Kaikki mutkat ja mäet painettiin mieleen. 

Uinnissa rolling start on mielestäni tappanut kisaa jonkin verran, mutta toisaalta se oli oikein hyvä meidän taktiikalle. Kovimmat tyrskyt asettui juuri sopivasti ennen lähtöä. Ei muuta kuin baanalle, tokasta rivisti uimaan ja ihan hyvältä tuntui. Vähän ennen paluuta luulin, että Tero kaartoi ohi ja iskin peesiin… enkä jumankauta pysynyt! Paukutin hulluna menemään ja jalat vaan karkas. Ihmettelin, että mitä mun uinnille oikeen on käynyt? Yleensä mä pärjään ihan hyvin… kylmä vesi alkoi vielä tässä paukuttamisessa kramppaamaan kivasti pohkeitanikin. Tuntui, että onko game over jo heti uinnissa? Nousin ylös ja juoksu kohti T1:stä, surkea aika mietin kun katoin kelloa. Kiskoin märkäpukua hittoon ja toinen pohje veti ihan linkkuun krampissa, tuskaa! Samaan aikaan Teron SKB uniformu istuu viereen ja mä oon, että mitä hittoa, luulin sun menneen menojas jos aikoja sitten. Tero oli tajunnut tilanteen vedessä ja yrittänyt vaan pysyä mun peesissä, ettei liikaa väliä tuu. Eli olin seurannut väärää jätkää…

Samaan aikaan fillarin selkään ja aivan tajuttoman liukas kortteliosuus edessä. Se iisisti ja samalla Garminin fiksaus kondikseen, kun oli jostain syystä mennyt sleep modeen. Messilän mäki oli vaativa, ihan märkä ja sopivasti kurvia loppuun… selvisin. Siinä vaiheessa oli periaatteessa AG:n kovat uimarit jo ohitettu. Pedaali pohjaan ja veto päälle. Tavoite +300W ja oltiin Teron kanssa koko muusta porukasta irti. Vaihdeltiin sopivasti vetovuoroa kärjessä, mutta täysin ohjekirjan mukaan. Tero hoiti mäkivauhdit niin ei mennyt liian kovaa. Nopeasti jotenkin meni aika ja pelätty vastatuuliosuus alkoi. Jalat oli todella hyvät ja ei mitään ongelmaa. Takarenkaassa päätuomari melkein koko kisan ja kävi vielä lopuksi kiittämässä meitä todella reilusta pelistä ja kuinka laillisesti ajetaan fillaria. Naisten kakkonen Koistinen ohitettiin siinä samalla. Teron takareisi alkoi ilmoittelemaan ja meikällä oli reittä, otin vetovuoron ja jossain vaiheessa (n.20km ennen T2) kurkkasin taakse ja väli olikin kasvanut. Soolona loppu Messilän mäkeen ja taas liukas kortteliosuus. Todella hyvävoimaisena ja hyvillä sykkeillä AG ykkösenä vaihtoon.

T1 meni kuin rasvattu ja juoksujalat oli heti ekasta kilsasta hyvät. Lähdin paukuttamaan tavoitevauhtia ja aivan tyhjälle baanalle. Muutama pro tuli jossain vaiheessa vastaan. Kannustus oli uskomatonta ja adrenaliinipiikki antoi vauhtia aina kun ohittelin satamaosuutta. Juoksureitti on hieno ja täysimatkainen, jonkin verran pehmeetä alustaa hidastamassa. 15-16km asti meni ihan helposti ja kuulin, että 4 minuuttia keulaa omassa sarjassa. Kalliokin huusi vastaan juostessaa, että oota vähän… Loppukilsoissa pidin vauhtia niin paljon kuin jaloista irtosi. Tiesin, että ilman kramppeja kiinni ei saada. Ennen maalia tuntui, että kohta sammuu valot. Kuitenkin punainen matto ja ykkössija piti huolen, että jaksoi painaa. Maalissa olikin perhe vastaanottamassa ja parhaat kisakumppanit Tero ja Darby. Voi sitä fiiliksen määrää, kun tajuaa voittaneensa ikäsarjan eliitin ja samalla Ironmanin! 

Olipan hieno paikka kisata. Lahti on Suomen urheilun mekka ja Ironman 70.3 oli upea voimanponnistus Finntriathlon organisaatiolta, Tiinalta, Antilta ja Kallelta, sekä kaikilta vapaaehtoisilta, yleisöltä ja kisailijoilta. Suomen oikutteleva sää laittoi mausteen, mutta ei onnistunut pilaamaan suurta urheilujuhlaa!

Poks ja voitolla yöhön!