Haute Route Pyrénées

Päivän profiilista näki, että heti kun ajanotto lähtee käyntiin niin alkaa kova ajo! Pitkä faulsflätti edessä ja kaikki haluaa pelotoniin. Siitähän se sitten alkoikin… karmeeta tykitystä ja ekat 15 minuuttia tais olla 330W ja tiukkaa oli, että perässä pysyi. Pikkuhiljaa kuitenkin vetohalut keulassa alkoi loppua ja aika rauhassa mentiin ensimmäisen nousun juurelle. Siitä sitten tehot taas päälle, hyvät oli jalat ja 315W tehoilla ylös ja ensimmäiset maisemamaistiaiset. Lehmää oli tiellä ja muutenkin mieletöntä maisemaa. Alas karmeeta kärrypolkua ja tuntui, että paikat tippuu hampaista. Siitä sitten muutama kilsa ylös ja jengi kasaan.

Päivän toinen nousu oli Marie-Blanque, joka olikin kiukkuinen mäki. Monta kilsaa pukkas 12% ja putkelta vedin, edelleen jalat tuntui tosi hyvältä. Mäkeä ylös niin paljon kun jaloista ja päästä irtos, jossa sitten Seban kanssa kerättiin nopeesti 5 hengen porukka, jolla alettiin paukuttaa loivaa alamäkeä. Poimittiin matkalla yksinäisiä polkijoita mukaan. Loppurutistuksessa räjäytettiin 400W vedolla jengi taas säpäleiks ja tulin sijalla 34. maaliin. Hieno aloitus ja ihmeen kevyesti kulki!

Taas oli tärkeää alussa pysyä porukassa, luvassa kuitenkin kovempi päivä joten alkurynnistelyltä vältyttiin. Yhdessä hyndässä 50km/h tulin suoraan eturenkaalla pulloon ja vähän säikähdin, pullon sisältö tyhjeni Seban ja Teemun naamalle! Aubique melko maltillisesti ja olihan hieno nousu josta  sitten kohti seuraava laskua. Soulorin loppu todella kovaa, jotta pääsen hyvien laskijoiden kanssa samaan porukkaan. Seba nappas kuitenkin kiinni ja painoi ohi. Lasku päättyi ja Spandelles alkoi samantien. Melko tuntematon nousu, kapea kärrytie ja huono röpelöinen asfaltti vei kaikilta tehot melkolailla. Huipulla kuitenkin porukka kasaan ja yhdessä lasku rauhassa todella reikästä tietä… Ja sitten päivän viimeiseen tykitykseen Hautacamille (‘otakam’). Teemu laittoi hanaa ja olipas yllättävän tiukkaa vääntää mukana. Päivä oli jo kuumentunut ihan helteeksi ja soijaa pukkas. Päätin kuitenkin, että Teemun takarengas ei karkaa mihinkään vaan seuraan mukana. 2km ennen huippua Teemun veto loppu ja ajoin minuutin kaulan maaliin. Jalat toimi hyvin ja Teemun huippukirityksen ansiosta päädyin sijalle 40. Nousua päivälle kertyi kivat 3700m.

NP 261W, syke 144 ja keskari 21,1km/h (nousua 3605m)

Peloton ajoi rauhallisemmin tämän jälkeen kohti Tourmaleeta ja siitä alkoikin upea nousu. Läpi hiihtokeskuksien ja välillä hevosia väistellen kohti huippua. Oujeah kun oli huikea näkymä kun vihdoin pääsi katsomaan toisella puolella olevaan laaksoon! 

Loppunousuun Coraduquelle löytyi hyvin paukkuja taas ja hieno mäkilopetus! Rullailu maaliin reput selässä ja päälle kunnon pizzat ja oluet! Päivän loppusijoitus 40.

NP 260W, syke 143 ja keskari 24,2  (nousua 2948m)

Queen stage jota koko alkuviikko oli pelätty. Ei kovin paljon kilsoja mutta mäkeä kivat 70km… SKB nelikko piti hyvin yhtä Tourmalessa ja pidettiin vauhti maltillisena. Saatiin kiitos kovasta vetoavusta ja hienosta ajosta. Pientä runtua loppua kohti, mutta pakko oli miettiä päivän muitakin mäkiä. Lasku olikin sitten todella kova ja vauhtia riitti. Edellisenä päivänä oli ajettu se ylös joten ei ollut ihan niin tuntematon. Jarrut auki ja hanaa. Pitkän matkaa vauhti yli 70km/h ja tie oli upeeta ja uutta asfalttia. Välillä tietysti väisteltiin lehmiä ja hevosia.

Päivän toinen nousu oli alkuun metsän siimeksessä, kunnes yhtäkkiä avautui vihreä laakso. Näkymät oli ihan uskomattomat, Pyreneet antoi parastaan. Ylhäällä ajanotto poikki niin oli hetken paussi. Aasit olivat parkkeeranneet ruokahuoltoon ja varasteli appelsiineja ja otti meidän kanssa selfieitä!

Viimeinen nousu Portet oli vielä edessä, 3000 nousumetrin kohdalla alkaa jalat jo huutelemaan, että riittää jo! Tänään oli Teemun päivä, koko ajan kiristäen kohti huippua sain kamppailla pitääkseni takarenkaan näkyvissä. 5km ennen huippua Teemu karkas ja totesin itselleni, että nyt 4000m päivänä en laita loppukiriä vaan annan mennä. Uskomattoman autenttinen nousu kaikkine eläimineen, tiet täynnä lehmän p**kaa ja muutenkin karkea, avoin ja raaka nousu! Tätä tältä haettiin ja hieno fiilis oli ylittää maaliviiva, kun vielä tiesi, että huomenna ajetaan vain TT eli vain yksi mäki!

NP255W, syke 143 ja keskari 19,5km/h (nousu 3826m)

‘Välipäivä’ ja hah… yks mäki ja 22 km, täysillä tottakai! Alkuun loivempaa päätietä ja Seban selkää metsästäen, vauhdilla ohi ja sitten kurvaus pikkutielle, joka olikin aivan upeaa serpeentiiniä ja Teemun selkä tähtäimeen! Olinkin ohituskaistalla ja watit näytti yli 320. Kaikki tsemppas kun ohitin ja kuului vaan, että jätkä ‘lentää’ ja siltä se tuntuikin. Jalat kesti loppuun ja 1:16 ajalla sijalle 22 oli paljon enenmmän kuin osasin odottaa. Täydellinen veto ja sen palkitsi huikeat näkymät tekojärvelle ja alas kiemurtelevalle serpentiinille!

Luvassa oli taas kova aloitus, koska profiilissa oli luvassa kovaa Pelotonissa ajoa Azetin jälkeen. 320W ylös jaa loppuun vielä kirraus, että pääsee oman ryhmän kärjessä laskuun. Lopulta jätkät kasassa ja SKB mylly pyörimään. Saatiin noin 9 hengen ryhmä, jossa kaikki teki duunia. Vedossa 350W ja  huikeeta lasketella loivaa alamäkeä 50km/h keskarilla. 

Port de Balesin lähdössä jysähti semmoiset maitohappoaallot päälle, että tuntui hetken ettei tästä tuu mitään. Homma  tasoittui ja mäkeä jauhettiin. Hienoa nousua ja taas lopussa kunnon irtiotto, että pääsen laskuun ekana. Peyresourden nousu tuntui jo ikuisuudelta, mutta vihdoin koitti pieni välilasku. Etapin kohokohtana viimevuoden Tourin Stagen loppu 007 Airoportolle, jossa vedetään 500m 20% kiitoratamäkeä pitkin. Putkelle vaan ja kunnon tykitys 380W ja hieno fiilis maalissa. Makee mesta! Sija 42. stagella.

Vika päivä noudatti vähän 6:n askelmerkkejä. Kova tykitys alkuun, heti ajanoton alussa lensi toinen pulloista ja nyt kun niillä oli ajateltu ajaa koko etappi… perkule sentään. Samassa huomasin, että Seba oli ajannut samaan monttuun ja pullo poissa. Kipuaminen jatkui, kunnes 2 km ennen huippua tulee safety motskari viereen ja kysyy multa onko tää sun pullos? ja ojentaa meitsin pudonneen pullon! Kiitän ja laitan sen telineeseen… onni tosiaan on kääntynyt!

Sitten alamäkeen ja alkaa vikan päivän rallatus. Kaikki tyhjentää jalkojaan senkun kerkee. Aika alussa otettiin pienempi ryhmä kiinni  ja eka meikä minuutin 500W ja sitten Henkka jatkoi vetoa niin homma hoitui. Kaikkiin pieniin mäkiin hyökättiin all out. Aloin pikkuhiljaa todeta, että vaikka en tulisi maaliin ryhmän kärjessä oli sijoitus vielä ok ja aikatappio minimaalinen. Yritin olla riskeeraamatta. Kova lasku 2 km ennen maalia… 80km/h pelotonissa, mutta jarruja ei voinut käyttää tai joku ajaa konttiin. Viimeiset mutkat ja suora maaliin aukenee. Tilanne rauhoittuu ja maalissa helpotuksen tunne. Viikko oli uskomaton ja ehjänä selvisin, vaikka kovaa ajoa olikin!

Loppusijoitus stagella 40 ja koko kilpailussa 34. joka on mulle paras kaikista Haute Routeista mitä olen tehnyt.

Kiitokset vielä kaikille suomijätkille kovasta seurasta. Tällä kertaa joutui oikeesti töihin, että maanmiehet pysyi takana! SKB porukka piti hienosti yhtä ja maine oli erinomainen pelotonissa, luotettavaa ja hyvävauhtista porukkaa.