» » » Pirkan hiihto 7 vuoden tauon jälkeen

Pirkan hiihto 7 vuoden tauon jälkeen

posted in: Saulin blogi | 0
Aikanaan kun 2012 osallistuin Pirkan hiihtoon ensimmäisen kerran oli matka 90km ja aika 5+ tuntia melko utopistinen urheilusuoritus. Silloin aikani oli liukkaassa kelissä 5h18min ja sijoitus 230 päälle.
2019 Pirkkaan lähtökohdat olivat aivan erilaiset. Hyvä ehjä talvitreenijakso alla. Peruskestävyyttä tahkottu hiihtämällä kun keli sen sallinut. Lisäksi lihaskunto ja erityisesti core ja olkapäät on ollut kovilla uinti ja uinnin oheistreeneissä. SKB Cupin kisa oli sopivasti tiistaina ja sai irroteltua Åren hiihtoloman jumitukset kun päästeltiin 12 km hanat kaakossa Oittaan jäisellä ladulla.
Kova pakkasaamu, luvassa melko jäiset ja roskaiset ladut. Asetuttiin Teron kanssa keulille lähtöön ja tarkoituksena pitää asemat niin pitkään kuin suinkin. Niinisalossa tykki kajahti ja baana oli auki. Pikkusen alkuun sykettä ylös ja noin kymmenenneksi kärkiletkaan mukaan. Kilsat alkoi taittua ja mitään kovempaa nykimistä keulassa ei ollut, mäkiinkin tultiin suhteellisen rauhassa. Hiihtoporukka hiihti hyvin, letkassa oli helppo olla ja syke pysyi koko ajan alle aerobisen kynnyksen. Mitään sankaritekoja ja keulille menemistä ei ollut tarkoitus tehdä vaan passailla niin pitkän kun mahdollista. 10km kohdalla kysyin Terolta miten menee? Vastauksena ihan ok, geelipullo tippui ja olkapää vähän venähti (heh). Sisukkaasti painoi kuitenkin tulemaan! Jotenkin oli outoa, että pysyi kärkiporukassa kun aikasemmin ei ole edes kärkeä nähty missään massahiihdossa. Somppi, vanha kokenut konkari paineli kärkikolmikossa ja tulikin huudettua: että ei me kauaa täällä pysytä, juottomiehenä vaan mukana…
25 hengen kärkiletka hupeni koko ajan ja kun 52km juoksuosuus alkoi häämöttää niin porukka oli harventunut noin 12:sta. Hölkkäosuus kulki yllättävän hyvin. Tarpeet hankeen ja uudet geelit taskuun.  kärkinelikkö kuitenkin kerkes karkaamaan. Muutenkin porukka hajallaa juoksun jälkeen. Nyt laitoin vähän tulitikkuja kehiin ja päätin ajaa seuraavan 5-10km niin, että saadaan porukka kasaan ja heikoimmat tiputettua. Homma toimi hyvin. Rokkakosken nousussa olin kakkosena porukassa, mutta sitten alkoi näkyä kuinka porukan reidet alkoi hyytymään. Käskin kaverin edestä antamaan tilaa ja sitten annoin reilummin vauhtia. On muuten pitkä nousu ja oli vielä melko huonokuntoinen. 
Rokkaskosken jälkeen oli vaan 4 enää porukassa ja 4 karussa. Teron kanssa vuorovetoa, napakkaa hyvää hiihtoa. Tekniikkaa ja taloudellisuutta peliin. Mulla hieman vaikeeta pysyä peesissä kun nousu oli vähän vienyt paukkuja. Kofeiinigeeli kuitenkin potkaisi ja kaikki hyvin. Samassa Somppi veti takaa pannut ladusta törröttäviin pajuihin ja ei huomattu, yksi kaveri jäi enää peesiin. 
Ihan ei vielä ollut omasta kropasta varmuutta, kestääkö kone näin hyvin loppuun asti? Sykettä oli seurannut kolmeenkymppiin asti, loput fiiliksellä. Lopussa muutamat töyssyt tuntui jo jaloissa ja ylimääräistä vaihdetta ei ollut enää kaivaa esiin. Kymppi ennen maalia alettiinkin juttelemaan, että taita mennä alle 4:30… ja sitten muuten Wirén taitaa tarjota Bisset! (luvattu oli 4:39:n alituksesta). 
Kilsat eteni ja maali häämötti, baanalla ei saatu tehtyä eroa toisiimme. Loppulasku ja nyt Tero edellä. Sai valittua vanhana Pirkkakettuna (9.hiihto) loppusuoralta baanan ja mulle jäi latu. Tasurilla niin  paljon kuin irtosi, melkein pääsin rinnalle… mutta hopiaa tuli sekunnilla! Maalissa kyllä vasta selvisi todelliset sijoitukset, Terolle Miehet 40v vapaan kulta ja mulle hopea, ajalla 4.28.58. Ohhoh! Kokonaissijoitus oli 6. eli edelliseen Pirkkaan verrattuna oli tapahtunut melko paljon! Tästä on hyvä lähteä rakentaamaan kohti triathlonkesää!

Leave a Reply