» » » 9:04 IM Barcelona

9:04 IM Barcelona

posted in: Saulin blogi | 0

Pieni alustus kisan valmistautumiseen: Kausi alkoi kuntotestillä tammikuussa ja heti siinä saatiin vihiä, että aerobinen kynnys ei ole kunnossa, Anakynnys kylläkin. Yleisesti ottaen kovaa ja ylikovaa vedettävät treenit on aina olleet mun leipälaji. Nyt oli tarkoitus muuttaa alarekisteriä. 
Hiihtokausi toi mukanaan pitkiä hiihtolenkkejä, mutta keväällä taas tuli kovia treenejä tehtyä aika paljon SKB Cupin kisoissa. Calpen ja Mallorcan leirit keskittyi kaikki aerobiseen kuntoon. Lyhyiden kisojen tulokset näytti hyvältä. Tuusulassa juoksu oli ennätysnopeaa, Vantaalla 350W oli helppoa. Lahdessa vedettiin 4.12 anakynnyksellä. ISM Tempossa VoMax sai kyytiä. Ulospäin kaikki näytti hyvältä ja ennätykset paukkui kaikissa lajeissa.
Sitten luvassa testi taas elokuussa, nyt Pihlajalinnan Dextran uusissa tiloissa. Jyrki Aho taas testaajana. Tammikuuhun verrattuna mikään ei ollut muuttunut. Tulin testistä kotiin ja mietin, että perun loppukauden kisat ja alan sauvakävelemään. Teron kanssa kuitenkin analysoitiin data ja mietittiin virheet. Suurin oli se, että ulkona mun arvot heittää kovasti sisällä tehdyistä ja olen tavallaan paukuttanut vääriä sykkeitä.  Korjausliike, ei paniikkinappulaa. Laktaattimittari treeneihin mukaan ja sillä valvonta. Homma alkoi rokkaamaan paremmin ja aikaisemmat tavoiteajat ja vauhdit olivat taas jotenkin realistisia. Aikaa oli kuitenkin vähän ja aerobisen kunnon vajauksella oli varmasti kisassa jonkinlainen merkitys.
Nizzan kisan jälkeen lähes kaikki treenit sisällä – matolla ja trainerilla mentiin. Vauhdit/watit kontrolliin ja lämpöadaptaatio kun Suomessa oli liian viileää harjoitteluun. Hikitestissä katsottiin nesteenkulutus ja vauhdit testattiin laktaatein. Uinnissa mittasin sykkeet ja mietin mikä olisi hyvä kisavauhti. 55min on kovaa ja tunti taas hiljaa, syke-ero melkoinen. Tekniikka oli ylläpidetty kevään Trainesensen treeniohjelmaa soveltaen.
Urani 5. Ironman ja PB:tä jahtaamaan. Ajatus oli, että tänään urheillaan vaan itselle ja ei välitetä muista ja peeseistä yms. Barcelona peesijunamaine oli hyvin tiedossa ja myöskin se, että olen huonossa raossa kun olen yleensä niin hyvissä asemissa T2:lla. Muut ovat saaneet peesata ja meitsi on tehnyt työt. Juoksussa näille peesaajille en pärjää.
Keli täydellinen aamulla, sääennuste hieman epävarma, mutta IM:lle sopiva. Alexin, Pekan ja Heinin kanssa viimeiset nyrkit ja tsempit ilmaan, noin sadantena matkaan turkoosiin Välimereen. Se oli nautintoa alusta loppuun. Rennonkovaa koko ajan ja avovesiuintia parhaimmillaan. Takaisintulosuoralla 5 hengen peesiryhmässä sain uida kyllä helpolla ja hyvää vauhtia. Kaikki oli hanskassa ja kun nousin ylös niin 56min kellossa oli juuri mitä pitikin ja T2:lla näin vielä Heininkin (uintiero sama kuin hallissakin).
Fillarin selkään ja takaa hirvee pauke. Levystä teippi irti ja stoppi. Sitten pää alas kun 3km tekninen osio ohi. Huomasin, että ohi mennään kaikista. Vähän ajan päästä Heinin ohi ja yksin baanalla. Joku liimaantui takarenkaaseen 20 sentin päähän… huusin kerran et painu kuuseen. Ei uskonut, räkäsin kunnolla ja taisi osua kun ei enää jätkää näkynyt. Sitten satunnaisesti tuli selkiä vastaan ja vieläkään ei ketään ohi. Pistot sisämaahan oli kovia ja tulitikkuja vähän laitoin. Askissa kuitenkin yliwatteja sen verran, et pitää niitä välillä käyttää.  Suoralla kohti etelää poliisi ohjasi epähuomiossa mut pois radalta ja tajusin kun auto tuli eteen, et nyt meni väärin. Katsoin taakse ja näin kuin fillari vilahti takana. Uukkari ja takaisin baanalle. Sitten kaikki Suomenkielen kirosanat ilmaan, watit normaaleiksi. Menetettyjä sekunteja ei aleta ajamaan kiinni. Käännöksen jälkeen vastatuuleen yksin ja mietin, että lentokeli muuttui kyllä saakeli siirappiseksi just. Jossain vaiheessa tuli uberbiker ohi ja siinä 5 henkeä laillisesti letkassa. Tajusin, että tämä on meitsin letka. Siihen vikaksi puolustamaan asemia. Watit oli tavoitteessa ja fiilis hyvä. Tuomari parkkeerasi takarenkaaseen ja piti huolen, että loppumatka mennään aivan varmasti peesisäännöillä ja pyörän päällä vessakäyntikin jää väliin. Callelan kääntöpisteen jälkeen sitten näki sen mistä Barcan kisaajat olivat varoittaneet. Pelotonit vyöryi vastaan. Olin kuitenkin asian etukäteen miettinyt ja annoin asian olla. 
Toinen luuppi ajettin tällä meiningillä alusta loppuun, pistot riehuttiin ja tulitikkulaatikon pohja tuli jo näkyviin. Hitaampien ohitukset kierroksella oli vaaran paikka, letkaa ei saanut missata ja katsoa, ettei osumaa hitaammista tullut. Pikkuhiljaa Janin letka oli ajettu kiinni ja porukka yhdistyi noin 30 km ennen T2:sta. Plänin mukaan meni 255W oli se mitä oli ajateltu, ehkä hieman nykivämpää vauhtia. Moikkasin moottoripyörätuomaria sarkastisesti, kun tekninen pätkä alkoi ja nokka oli kohti T2:sta. Takakumi oli kosahtanut ja 2 baria oli enää ilmaa. Taiteilin loppuun ja ei tarvinnut stoppia (1,5 cm vekki jälkikäteen tsekattuna). Aika 4:32:45
Tekninen vessakäynti ja baanalle ajassa 5:36:05, juoksu oli hyvän tuntuista. Käsijarru pohjaan. Elina huusi Majakalla sijoituksen, fillarin jälkeen sarjan ykkösenä. Pieni hymy tuli, kun ei ollut hajuakaan tilanteesta. Sitten naama peruslukemille ja suorittamaan. Juoksu on kolmesta lajistani heikoin ja tähän piti keskittyä, ettei tule virheitä. Ruoka upposi, viilennys ja huolto toimi. Laskeskelin maitohappoaivoilla, että hyvä aika tulee, mutta sub 9:iin ei riitä. Laitoin kaikki peliin ja kerran juoksin yhden tavaraa maasta keräävän meksikolaiskilpailijankin yli. Fokus oli pitää vauhti vaan loppuun asti. 3 kilsaa ennen maalia ruuhka radalla oli kova. Väsyneet kisaajat meni minne sattui ja itteäkin sattui niin perkuleesti. Punainen matto vapautti tuskasta ja maalitaululla lukeva 9:04 sai hymyn korviin. Juoksu 3:28:23
On se niin helvetin hienoa, kivulla maksettuna hinta aika kova. Kokonaisaika 9:04:27

Leave a Reply